Menneisyyden kaikuja

 

En mielelläni mene rantaan, nyt niin kuitenkin jostain syystä tein. Katselin mustaa vettä ja rantaan vyöryviä aaltoja. Ne nostattivat minussa kauhun tunteen, ne olivat kuin kuristava käsi kaulallani.

Vesi on minulle kuoleman symboli. Meri, jonka musta syli vetää mukanaan pimeyteen ja kylmään kuolemaan, on muisto menneestä elämästäni.

Uskon, että sellaiset taidot ja tiedot, jotka tulevat suoraan niin sanotusti selkärangasta ilman tietoista opettelua, ovat peräisin aiemmin eletystä elämästä. Myös asiat, joita syvällä sielussaan kaipaa tai joita etsii tai joita kohden vaistomaisesti kääntyy, tulevat sieltä. Niin myös pelot.

Tässä nykyisessä elämässäni minulla on tukena kaikki se, jota olen aiemmin oppinut. Ne taidot ja tiedot eivät ole määrääviä tässä elämässä, mutta tuovat outoa varmuutta ja antavat suuntaviittoja polulleni. Kuten sanottu vesi on niistä yksi. Se muistuttaa kylmästä kuolemasta, surusta ja elämän nälästä.

Toinen esimerkki on rakkauteni luontoa ja eläimiä kohtaan, se on aivan pienestä lapsesta asti määrittänyt sitä, kuka minä olen. Olen aina ollut kotona metsässä kulkiessani ja tuntenut vahvan yhteyden johonkin itseäni suurempaan. Eläimet ovat aina olleet tärkeä osa elämääni ja sielunyhteys voimakas.

Myös parantaminen ja toisten auttaminen kumpuaa menneestä. Se ei ole opittua vaan tulee syvältä sielustani.

Mitä Sinä tunnistat aiemmasta elämästäsi mukaan tulleeksi taidoksi?

Ihmisellä sanotaan olevan kolme sielua: Itse, Löyly ja Haltija-sielu. Minä liitän Haltija-sieluun vahvasti myös intuition. Intuition ei-rationaalinen tieto on peräisin Emuulta, meidän kantaäidiltämme. Emuun tiedosta löytyy myös kaikki se, mitä olemme aiemmissa elämissämme oppineet. Siksi ne nousevat niin helposti tässä elämässä esiin.

Nousevat, jos osaat kuunnella inuitiotasi.

Kurjen viesti

Kurjet, minun sieluni suojelijat, ovat jälleen palanneet Suomeen. Miten olenkaan niitä kaivannut. Vihdoin saan kuunnella niiden kaihoisaa laulua utuisessa kevään aamussa.

Kurjet ovat minulle tärkeitä. Niiden tehtävä ja arvo kirkastui minulle erään kuoleman myötä. Minulle merkityksellinen ihminen lähti tästä ulottuvuudesta tuonilmaisiin. Olimme laskeneet uurnan Äiti Maan syliin ja lähdimme kotimatkalle. Silloin kurki lensi jostain pellon takaa automme vierelle. Se lensi vierellämme jonkin aikaa ja kääntyi sitten takaisin tulosuuntaansa. Olen ajanut sitä kyseistä tietä satoja kertoja, koskaan aiemmin tai sen jälkeen en ole kurkia nähnyt sen varrella enkä pelloilla. Ajattelen, että kurki tuli kertomaan minulle, että matka oli nyt saatettu päätökseensä, kaikki oli tehty.

Metsä on minun kirkkoni. Se on paikka, jossa koen vahvasti henkimaailman kietoutuvan tähän omaan ulottuvuuteeni. Asun lähes kaupungin keskustassa, mutta pieni lähimetsäni on kuin sadusta. Siellä risteilee valko- ja sinivuokkolaikkujen välissä neulasten peittämiä polkuja. Vanhat kuuset ovat niin suuria, etteivät käteni ylety niiden runkojen ympäri, ja niiden oksilla kasvaa naavaa. Käpytikka paukuttelee omia säveliään tiaisten, mustarastaiden ja kirjosiepon keralla. Tämä pieni kaupunkimetsä on nyt minun kotimetsäni, jossa voin olla yhtä Äiti Maan kanssa istuessani samaleisella kivellä tai astellessani neulasten peittämää polkua.

Odotan kesää. Silloin pienen metsäni polkujen varret ovat täynnään kieloja ja niiden hento tuoksu täyttää koko ilman. Opin ystävältäni, että ensimmäisenä nähdyn perhosen väri kertoo tulevasta kesästä. Keltainen perhonen toisi kesään paljon ihania asioita. Tänä keväänä olen nähnyt vain sitruunaperhosia, peräti kolme kerralla.

Toinen oppimani asia on, että kirkkaimmalla valolla on aina synkin varjo. Tällä kertaa ajattelen valon tulleen varjo edellä, joten raskaat mieltä painaneet asiat ovat jo takana ja nyt on valon vuoro. 

Tuleva kesä näyttää hyvältä, tapahtumien täyttämältä. Ilmojen haltijaan en voi vaikuttaa ja sään suhteen pitääkin ottaa vastaan se, mitä annetaan. Työn touhua tulee kuitenkin olemaan paljon ja juuri tätä odotan. Odotan jälleen tapaavani teidät, te ihanat.

Tapaamisiin siis rumpujen kumussa, nuotiotulien loisteessa ja kesätuulien keinuissa.