Kurjen viesti

Kurjet, minun sieluni suojelijat, ovat jälleen palanneet Suomeen. Miten olenkaan niitä kaivannut. Vihdoin saan kuunnella niiden kaihoisaa laulua utuisessa kevään aamussa.

Kurjet ovat minulle tärkeitä. Niiden tehtävä ja arvo kirkastui minulle erään kuoleman myötä. Minulle merkityksellinen ihminen lähti tästä ulottuvuudesta tuonilmaisiin. Olimme laskeneet uurnan Äiti Maan syliin ja lähdimme kotimatkalle. Silloin kurki lensi jostain pellon takaa automme vierelle. Se lensi vierellämme jonkin aikaa ja kääntyi sitten takaisin tulosuuntaansa. Olen ajanut sitä kyseistä tietä satoja kertoja, koskaan aiemmin tai sen jälkeen en ole kurkia nähnyt sen varrella enkä pelloilla. Ajattelen, että kurki tuli kertomaan minulle, että matka oli nyt saatettu päätökseensä, kaikki oli tehty.

Metsä on minun kirkkoni. Se on paikka, jossa koen vahvasti henkimaailman kietoutuvan tähän omaan ulottuvuuteeni. Asun lähes kaupungin keskustassa, mutta pieni lähimetsäni on kuin sadusta. Siellä risteilee valko- ja sinivuokkolaikkujen välissä neulasten peittämiä polkuja. Vanhat kuuset ovat niin suuria, etteivät käteni ylety niiden runkojen ympäri, ja niiden oksilla kasvaa naavaa. Käpytikka paukuttelee omia säveliään tiaisten, mustarastaiden ja kirjosiepon keralla. Tämä pieni kaupunkimetsä on nyt minun kotimetsäni, jossa voin olla yhtä Äiti Maan kanssa istuessani samaleisella kivellä tai astellessani neulasten peittämää polkua.

Odotan kesää. Silloin pienen metsäni polkujen varret ovat täynnään kieloja ja niiden hento tuoksu täyttää koko ilman. Opin ystävältäni, että ensimmäisenä nähdyn perhosen väri kertoo tulevasta kesästä. Keltainen perhonen toisi kesään paljon ihania asioita. Tänä keväänä olen nähnyt vain sitruunaperhosia, peräti kolme kerralla.

Toinen oppimani asia on, että kirkkaimmalla valolla on aina synkin varjo. Tällä kertaa ajattelen valon tulleen varjo edellä, joten raskaat mieltä painaneet asiat ovat jo takana ja nyt on valon vuoro. 

Tuleva kesä näyttää hyvältä, tapahtumien täyttämältä. Ilmojen haltijaan en voi vaikuttaa ja sään suhteen pitääkin ottaa vastaan se, mitä annetaan. Työn touhua tulee kuitenkin olemaan paljon ja juuri tätä odotan. Odotan jälleen tapaavani teidät, te ihanat.

Tapaamisiin siis rumpujen kumussa, nuotiotulien loisteessa ja kesätuulien keinuissa.